Kulkuset, kulkuset..

Pari päivää sitten postilaatikostani tipahti Ikean joulumainos. Olin vähän hämmästynyt (ja närkästynyt) siitä että joulun mainonta aloitetaan jo näin aikaisiin. Mähän en ole mikään joulufani ikinä ollut, kuuset, koristeet ja joululaulut aiheuttaa lähinnä ylimääräistä ketutusta.
Ikean mainosta selatessani aloin kuitenkin miettimään että milloinkahan mä vietän joulua kahdestaan. - Siis jonkun muun kun äidin kanssa.
Tällä aikataululla tuskin ehdin miestä bongaamaan kuusen alle (vaikkakin yritys on ollut hyvä) joten ainakin tämän vuoden osalta peli lienee menetetty.

Yrityksestä puheenollen, olin sitten jälleen kerran ekoilla treffeillä eilen. Normaalista poiketen, musta tuntuu että tällä kertaa pääsen toisillekin treffeille. Pidetään peukut pystyssä!
Myös se tyyppi jota tapailin (tai jotain) haluaisi nähdä taas. Mä en vieläkään ymmärrä mitä sen päässä liikkuu, selkeästihän se on kiinnostunut enemmänkin kuin pelkästään yövierailuista mutta joku jarru tuntuisi kuitenkin olevan päällä. Olen kuitenkin pitänyt rautaisen (joskin vähän taipuneen) selkärankani kasassa enkä odota mitään ihmeitä.

Joulua odotellessa..

Hämmästykseni myös aamudeitti laittoi viestiä. Herra muutti toiseen kaupunkiin joku kuukausi sitten ja nyt pyyteli käymään luonaan. Mitä vit.....? Siis tämä tapaus se ei kyllä ymmärrä ei sitten millään. Mä en tiedä miten pitkä pätkä rautalankaa ja ratakiskoa mun pitäisi sille vääntää jotta se ymmärtäisi että meillä ei ollut, ei ole, eikä tule koskaan olemaan yhtään mitään. Ja ei, en leiki vaikeasti tavoiteltavaa. Minua ei vain yksinkertaisesti kiinnosta. Ja tämän kaiken mä olen hänelle selvällä suomenkielellä kertonut. Ehkä mun täytyy seuraavaksi kokeilla ruotsia tai vaikka viittomia.