Omituiset miehet Vol. 1

Omituiset miehet. Jotenkin mä tunnun keräilevän niitä vähän niinkuin tarroja lapsena. (Tosin näitä mä en vaihtele kavereiden kanssa, onneksi). Pidemmittä puheitta, tässä ensimmäinen osa omituisia miehiä. Enjoy!

1.) Isi-tyyppi. (Tosi Dilf, btw.. Mutta siihen se sitten jäikin)
Kyllähän mä jo alkuun mietin että nyt on vähän heikko casting kun en oikein tuohon äitipuolen rooliin haluaisi mutta koska Isi-tyyppi oli niin håt, päätin antaa mahdollisuuden. Kuitenkin muutamien treffien jälkeen alkoi tuntua siltä että ei ja kerroinkin tämän ihan suoraan Dilffille. Selkeänä vastauksena sain; "Okei, tosi harmi. Olisin halunnut vielä nähdä".
Muutama päivä myöhemmin Isi-tyyppi päätti kuitenkin kokeilla onneaan ja kysyi olenko mä nyt ihan varma ja voisinko sanoa suoraan miten asia on. Öh.. Mähän jo kerran sanoin suoraan?
Ilmeisesti en kuitenkaan tarpeeksi suoraan (olisi sittenkin pitänyt tavuttaa) sillä vielä muutama päivä eteenpäin puhelimeeni piippasi viesti; "Mä olen miettinyt ja nyt on sellainen elämäntilanne ettei mulla riitä aika treffailuun. Oon pahoillani."
Huolimatta kattoon kohonneista kulmistani sain vastattua; "Kaikkea hyvää sulle, mä olen edelleenkin samaa mieltä kun aiemmin."

2.) Nyrkkeilijä. (Hirveän mukava ja kiltti mutta wtf)
Me käytiin kerran treffeillä. Kerran. Reilu kaksi vuotta sitten. Tämän jälkeen ollaan törmätty pari kertaa paikallisissa kuppiloissa ja vaihdettu pari sanaa ja se siitä. Joku aika sitten puhelimeeni piippaa viesti; "Mä ajattelen sua jatkuvasti" Ja sitä rataa. Ööh. Mulla ei ole tähän muuta sanottavaa kun että yhdet treffit. Kaksi vuotta sitten. 

3.) Lämmittelijät (entiset hoidot/säädöt/tapailut jotka aina silloin tällöin yrittää lämmitellä)
Näitä tuntuu olevan vähän jokaisella. Sitten kun tulee suurikin yksinäisyyden hetki niin plärätään puhelinluettelo läpi ja pistetään viestiä ja katsotaan kuka lämpenee. Edes vähän.
Mulle on tullut pari tämmöistä viime päivinä. Ensin kysellään kuukausien tauon jälkeen viattomasti kuulumisia ja kohta pyydetään et josko käytäis kahvilla/leffassa tms. Ja ideahan on varmasti selkeä; Kahville pyytäminen on jotenkin hienovaraisempaa kun kysyä suoraan että mahtaisko herua.

..To be continued.. (pahoin pelkään)

P.S I Love Me

Löysin taannoin eräästä kaupasta tosi kivan taulun jossa oli tekstinä "P.S I Love You".
No niin. Saman niminen leffa saa minut itkemään jo alkutekstien aikana. Plus eihän kukaan sinkku tollaista voi seinälleen ripustaa! Karkoittaa viimeisetkin miehet.
Mutta ei hätää! Ratkaisin ongelman ja näinpä suunnittelin että ostan kyseisen taulun ja tussin jolla viivaan tuon viimeisen sanan yli (Kas näin: You) ja kirjoitan viereen vaatimattomasti "me".

Tämä kaikki siitä, että jotenkin viime aikoina on tullut kaikkea ylisiirappista vastaan. Se tietenkin ärsyttää tätä sinkkua ihan suunnattomasti.
Onnelliset pariskunnat. Sydämenmuotoiset lumiveistokset. Love-koulutus. Lomamatkamainokset "koko perheelle". Sukujuhlissa lääppivät vanhat miehet. Yhteenmuuttavat ystävät jotka työntävät yhdessä Ikean kärryjä. Ärsyttää.
Minäkin tahdon.

Ärsyttävät sisustustaulut

Mä olen muutenkin hyvin lähellä menettää viimeinenkin usko kunnollisiin miehiin. Kaiken tän ärsyttävyyden lisäksi se uusi tyyppi johon olen ollut lätkässä, oli lisännyt Tinderiin kuvia. Helvetin hienoa.
Onneksi mä saan edes pientä iloa pitäessäni räikeää silmäpeliä luokkakaverin kanssa.
Silti ärsyttää.

P.S sukujuhlissa kuultua; "Onpas ihanaa kun kaikilla tytöillä on täällä poikakaverit!"
Eheheheee.. Tosi ihanaa.

Karma

Voi hyvää päivää.
Onnistuin pitämään uuden vuoden lupaukseni deittailun vähentämisestä melkein 1,5 viikkoa.
Olin siis onnistunut sopimaan jo ennen joulua tän deitin (Siis koska tämä oli viime vuoden puolella, voiko sitä edes laskea..?) Eli periaatteessa en siis sittenkään rikkonut lupaustani. 

Plus puolustuksena vetoan siihen etten yksinkertaisesti kehdannut enää perua (Ehdin nimittäin tehdä sen aika moneen otteeseen koska edelleen kuolaan sen uuden tyypin perään eikä oikein muut nappaa.. Voi huokaus jälleen..)

No, menin kuitenkin paikalle asenteella -äkkiäaltapois- ja sitä se olikin. Kevyttä small talkia ja minun puoleltani salaista kellon vilkuilua ja viimein reilun tunnin kuluttua "palaillaan, heippa!". Ei halia, ei pusua, enkä katsonut kertaakaan taaksepäin. Sen sijaan kävelin ärsyyntyneenä ja paleltuneena kotiin ja sain flunssan. Karma.

Ilmeisesti kuitenkin mies piti mua vaan vaikeasti tavoiteltavana ja onkin pommittanut siitä lähtien viesteillä ja hienovaraisilla vihjailuilla seuraavasta tapaamisesta (jota ei kyllä tule). Uskomatonta.

Myös reilun vuoden takainen säätö on alkanut laittaa jälleen viestiä, sekä eräs vanha luokkakaveri on heittänyt hieman yllättäen flirttiä facebookissa (en ole siis nähnyt tyyppiä lähemmäs kymmeneen vuoteen).
Ilmeisesti ihmisillä alkaa olla jo heti tammikuussa kevättä rinnassa..

Treffi-asenne

P.S on myös tosi ikävää olla kuumeessa sinkkuna. Kukaan ei keitä teetä valmiiksi tai tuo nessuja kun nenä vuotaa kuin viimeistä päivää. Toisaalta taas.. voin maata huoletta räjähtäneenä räkä poskella pitkin sohvaa ja katsoa Frendejä maratoonina. Touché.

Uusi vuosi, sama sinkku

Uuden vuoden lupauksena päätin (Öhöm, siis lupasin) vähentää deittailua. Kyllä. Minä vähennän deittailua.
Nimittäin se tyyppi johon olin ihastunut, teki tosi kusiset ja häipyi mitään sanomatta ja viesteihin vastaamatta. Mä en ymmärrä miten jotkut voi tehdä noin, etenkin kun päällepäin näytti että kaikki oli tosi mallillaan ja oli kivaa. Jotkut miehet osaa olla tosi munattomia.
En kuitenkaan ehtinyt surra kovin montaa tuntia päivää kun jotenkin onnistuin jälleen bongaamaan uuden tapauksen (Tosin olen kyllä salaisesti kuolannut hänen peräänsä jo kesästä lähtien) ja ollaan nyt nähty tässä miltei päivittäin jonkin verran. Odotukset ei kuitenkaan ole kovin korkealla kun matto on vieläkin jalkojen alla mutta noh, vuosihan vasta alkoi.

Viime vuoden deiteistä...
..opin olemaan stressaamatta liikoja. Harmi vaan että senkin tajusin vasta ihan vuoden viime metreillä. Musta tuntuu että mä ehkä mokasin omalla epävarmuudellani muutaman potentiaalisen tapauksen. Mutta toisaalta taas, eikö kaikella (ja kaikilla) ole joku tarkoitus? (Tai no näin mä ainakin koetan lohduttaa itseäni jokaisen epäonnistuneen yrityksen jälkeen.)
Opin myös millaisia tyyppejä en halua tapailla.
Ja mä voin kertoa, (voitte toki myös itse laskea) että niitä sellaisia tyyppejä mun viime vuoteen mahtui paljon.
Oikeastaan voisinkin kiteyttää vuoden 2014 kahteen sanaan: Speed dating.
Mutta jos jotain positiivista niin mä sentään opin jotain! Nyt sitten fiksumpana tähän vuoteen ja kohti uusia miesseikkailuja. Cin cin!