perjantai 28. elokuuta 2015

No longer 18

Niinpä siinä sitten kävi, että palattuani takaisin kaupunkiin deitiltäni deittipyrkyrin kanssa (mun on keksittävä parempi nimi hänelle), näin sitä vanhaa nuoruuden ihastustani.
Tässä vaiheessa oli jo (sattuneesta syystä) sanomattakin selvää etten olisi enää edes halunnut nähdä, mutta en oikein voinut peruakaan joten niin vain tyyppi kurvasi pihaan.


Tehtiin ruokaa, katsottiin leffoja ja koko sen parin päivän ajan mietin että mitä hittoa mä teen.
Yritin kyllä! Yritin että olisin ihan haltioitunut tästä tyypistä, niinkuin olin 18-vuotiaanakin. Vaan ei.
Asiaa ei myöskään auttanut se, että ystäväni kertoi aikoinaan vähän käyneensä tätä tyyppiä. Kiva.

Kaiken lisäksi mielessä pyöri eräs toinen.
Jep. Mä olin jälleen ihastunut. Todella pahasti. Niin pahasti, että pikkuhiljaa aloin huomata että mielessä ei hirveästi muuta pyörinytkään. Ei helvetti.

Hetkeksi oli laitettava nämä omituiset tunteet syrjään koska sohvallani lötkötti toinen mies.
Tulin siis siihen tulokseen että ihan ekana tästä tyypistä on päästävä eroon ja niinpä laitoin teini-ihastukseni matkoihinsa.
Vaikka itselleni olisi riittänyt ihan vaan kiitos ja hei, tai vaikka pelkkä heippa, niin kyllähän tää tapaus laitteli vielä viestiä perään useaankin otteeseen. Oli kuitenkin kiva huomata että mä en ole enää 18-vuotias.

P.S Myös Tinder on saanut kyytiä puhelimestani.