Rakas selkäranka

..Sinä olet lähtenyt taas taipumaan.
Blogia aiemmin seurailleet varmasti tietävät että sitä on viimeisen vuoden aikana onnistunut taivuttamaan vain ja ainoastaan yksi ihminen ja se on Se tyyppi jota tapailin (tai jotain).
Puoleen vuoteenhan tässä ei ole pidetty oikein mitään yhteyttä kunnes nyt se sitten laittoi viestiä ja ehdotti josko tehtäisiin jotain yhdessä.

Kieltäydyin.
Sitten se ehdotti, josko tehtäisiin jotain yhdessä seuraavana päivänä. Kieltäydyin jälleen.
Kerroin, että mulla on jo menoa, vaikka todellisuudessahan makasin sohvan pohjalla villasukat jalassa katsomassa Frendejä maratoonina, eikä minulla ollut sen parempaa menoa seuraavallekaan päivälle.

Sen sijaan ehdotin itselleni sopivampaa ajankohtaa eli "joskus lähipäivinä".
Tällä tavoin saan itselleni vähän lisäaikaa plus sen naisille niin tärkeen fiiliksen että mä olen tilanteen Herra. Rouva. Neiti. No kuitenkin, niskan päällä.

Siitäkin huolimatta että eihän mulla enää sellaisia tunteita sitä kohtaan ole, se tyyppi kuitenkin särki vähän mun sydäntä joten tottakai mä olen vähän varuillani. Mä nimittäin ihan aidosti oikeasti tykkäsin siitä.
Ja nimenomaan siksi mä haluan rauhassa vähän tunnustella että mikäs tää juttu nyt on.

Meanwhile....
Se vanha heila tarjosi taas ystävänä kainalopaikkaa ja voihan se olla että joku yksinäinen ilta käperryn siihen kainaloon katsomaan jotain tyhmää hömppää. Koska miksi ei.

Kaivattu kainalo

Ystävänpäivä. Tuo sinkkujen inhokkijuhla numero 2. (Ainakin henk.koht pidän joulusta vain hitusen vähemmän).
Jotenkin se on samalla söpöä ja hirveää kuinka joka puolella on sydämiä ja suklaata ja sydämenmuotoisia suklaita. Toisaalta toivoo että saisi joskus niitä itsekin joltain ihanalta mieheltä, mutta samalla sisäinen ikisinkku tahtoisi tallata kaikki romanttiset sydänsuklaat ja ruusupuskat tasajaloin aina Kiinaan saakka.
Päätin kuitenkin piristää itseäni ja käydä katsomassa Fifty Shades of Greyn sekä ostaa jotain hyvää viiniä illaksi. Noh, leffa oli hyvä (onhan kirjakin kivaa luettavaa iltaisin... Köh köh) mutta koska yksi viinilasi näytti kovin surulliselle, päädyin juomaan koko pullon. Tästä toki seurasi se että lähdin baariin, kuten suunnittelinkin, bongailemaan avecia.
No avecia ei tällä erää löytynyt (eikä oikein muutakaan mainitsemisen arvoista) mutta vielähän tässä on hyvin aikaa tehdä lisää bongailukierroksia.

However.. jotta elämä ei kävisi liian tylsäksi, vanhat lämmittelijät piti minut kiireisenä seuraavana aamuna. Ja mikäpä sen äsyttävämpää ihanampaa kun maata yksin halimassa tyynyä sohvan pohjalla ja lukea härskejä ehdotuksia joita puhelimeeni piippaili. Härskejä ehdotuksia yhdeltä niistä Herra Vääristä.

Sen sijaan että olisin pienimuotoisen puutetilan kourissa innostunut näistä ehdotuksista, laitoin puhelimen äänettömälle ja pyysin seurakseni entisen heilan, joka aivan ihanana ystävänä tuli paikalle ruoan kera ja tarjosi vielä kainalopaikan päikkäreiden ajaksi.
On se vaan kivaa nukkua kainalossa ja herätä niin että toinen pitää edelleen kiinni.

Toisinaan onni on entinen heila jota voi nykyään kutsua ystäväksi.
Ja jolla on oikein passeli kainalopaikka.

Vakiokainalo edelleen kateissa

Tahdon(ko)?

Sain taannoin hääkutsun. Avecittoman sellaisen.
Ensimmäisen viikon hypistelin kutsua ja vollotin naureskelin tuttavilleni kuinka säälittävää on saada aveciton kutsu. Sitten tajusin kuinka säälittävää se oikeasti on. Ja vollotin nauroin vähän lisää.
Lopulta aloin pohtia kenet saisin huijattua/palkattua/kiristettyä esittämään aveciani jotta voin väistellä tuhannen kerran kuullut kysymykset mahdollisesta poikakaverista/kihlauksesta/perheenlisäyksestä/.....aisäoletvieläkinsinkku.
Aloin jo miettiä uusia nasevia vastauksia näihin ihaniin kysymyksiin kunnes onneksi tulin vihdoin järkiini ja tajusin että mähän en tunne kuin muutaman kutsutun sulhasen puolelta joten siinähän on käytännössä yksi kokonainen suku täysin tuntemattomia vastassa -ja kuka tietää kuinka paljon siellä on silmänruokaa! Saatikka jotain muuta kivaa. Ainakin siksi illaksi.

Toisaalta minulla on vielä muutama kuukausi aikaa bongata itselleni ihan oikea avec. Ja näin ollen ajattelinkin aloittaa tämän bongailun heti huomenna käväisemällä vähän baarissa.

P.S Olen saanut kimppuuni jälleen kerran uuden lämmittelijän. Selkeesti ihmisillä alkaa olemaan kevättä rinnassa.
Sain myös pientä vahingoniloa kun huomasin että Se tyyppi ketä tapailin (tai jotain) on tehnyt comebackin Tinderiin. Arvatkaa painoinko raksia leveä hymy naamallani.

Parhaat huonot puolet

Koska kävi (taas) niin että tästä mun uusimmasta ihastuksesta ei taida tulla mitään (hän "ei tiedä mitä haluaa" ja sitä rataa. Hirveen hyvä tekosyy, täytyypä laittaa muistiin), olen päätynyt jälleen pähkäilemään sinkkuelämääni vähän syvällisemmin ja olevinaan tosi järkevästi. Mitään varsinaista loppupäätelmää mulle ei nyt avautunut tästä(kään) pähkäilystä mutta ainakin sain aikaiseksi pienen listan sinkkuilun hyvistä ja huonoista puolista. Kas näin olkaa hyvä; The Lista.

Sinkkuna on hyvä olla koska:

- Kukaan ei valita kun tulet kotiin sunnuntai-aamuna puoli seitsemältä koska jatkot.
- Kukaan ei valita jos et tule kotiin ollenkaan.

- Voit vallata koko sohvan ja katsoa nyyhkyleffaa räkä poskella.
- Aamulla voi olla rennosti räjähtänyt. Oikeasti, kukaan ei herää hehkeänä hiukset hulmuten. En ainakaan minä.
- Mukavuudesta ei tarvitse tinkiä kotona; Lökärit, villasukat ja urheiluliivit on seksikkäintä mitä tiedän raskaan viikon päätteeksi <3

- Ei tarvitse yrittää esittää mestarikokkia. Voit polttaa riisit pohjaan huoletta.
- Älytön flirtti kaikkien kivojen tyyppien kanssa.

Sinkkuna ei ole ihan niin hyvä olla koska:

- Kukaan ei ole kotona kun tulet kotiin sunnuntai-aamuna puoli seitsemältä koska jatkot.
- Kukaan ei valita jos et tule kotiin ollenkaan.
- Sohvatyynyt kärsii jatkuvasta rutistelusta nyyhkyleffoja katsoessa.
- Kukaan ei silittele sotkuisia hiuksia aamulla ja pidä sinua maailman ihanimpana olentona vaikka olisit kuinka räjähtäneen näköinen.
- Kauppakassit ja niiden roudaaminen. Ihan kamalaa!
- Ainaiset ajoittaiset puutetilat.