1.) Isi-tyyppi. (Tosi Dilf, btw.. Mutta siihen se sitten jäikin)
Kyllähän mä jo alkuun mietin että nyt on vähän heikko casting kun en oikein tuohon äitipuolen rooliin haluaisi mutta koska Isi-tyyppi oli niin håt, päätin antaa mahdollisuuden. Kuitenkin muutamien treffien jälkeen alkoi tuntua siltä että ei ja kerroinkin tämän ihan suoraan Dilffille. Selkeänä vastauksena sain; "Okei, tosi harmi. Olisin halunnut vielä nähdä".
Muutama päivä myöhemmin Isi-tyyppi päätti kuitenkin kokeilla onneaan ja kysyi olenko mä nyt ihan varma ja voisinko sanoa suoraan miten asia on. Öh.. Mähän jo kerran sanoin suoraan?
Ilmeisesti en kuitenkaan tarpeeksi suoraan (olisi sittenkin pitänyt tavuttaa) sillä vielä muutama päivä eteenpäin puhelimeeni piippasi viesti; "Mä olen miettinyt ja nyt on sellainen elämäntilanne ettei mulla riitä aika treffailuun. Oon pahoillani."
Huolimatta kattoon kohonneista kulmistani sain vastattua; "Kaikkea hyvää sulle, mä olen edelleenkin samaa mieltä kun aiemmin."
Me käytiin kerran treffeillä. Kerran. Reilu kaksi vuotta sitten. Tämän jälkeen ollaan törmätty pari kertaa paikallisissa kuppiloissa ja vaihdettu pari sanaa ja se siitä. Joku aika sitten puhelimeeni piippaa viesti; "Mä ajattelen sua jatkuvasti" Ja sitä rataa. Ööh. Mulla ei ole tähän muuta sanottavaa kun että yhdet treffit. Kaksi vuotta sitten.
3.) Lämmittelijät (entiset hoidot/säädöt/tapailut jotka aina silloin tällöin yrittää lämmitellä)
Näitä tuntuu olevan vähän jokaisella. Sitten kun tulee suurikin yksinäisyyden hetki niin plärätään puhelinluettelo läpi ja pistetään viestiä ja katsotaan kuka lämpenee. Edes vähän.
Mulle on tullut pari tämmöistä viime päivinä. Ensin kysellään kuukausien tauon jälkeen viattomasti kuulumisia ja kohta pyydetään et josko käytäis kahvilla/leffassa tms. Ja ideahan on varmasti selkeä; Kahville pyytäminen on jotenkin hienovaraisempaa kun kysyä suoraan että mahtaisko herua.
..To be continued.. (pahoin pelkään)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti