Loppuelämän kainalopaikka

Ihan järjettömän, liian pitkän kirjoitustauon syynä on se, että pikkuhiljaa mun kukat alkoi kuolla. En ollut käynyt kotona viikkoon ja silloinkin käydessäni unohtanut kastella ne. Sitten mun tavarat ja vaatteet alkoi mystisesti kadota ja tilalle ilmaantui kummallisia juttuja, kuten esim. toinen hammasharja lavuaarin reunalla.

Viimeistään se nopea ja turha tapaaminen sen mun nuoruuden ihastuksen kanssa sai minut tajuamaan että mullahan on ollut jo pitkään jotain tosi hienoa ja ainutlaatuista ihan näppien ulottuvilla. Mulla on SE tunne.

Fiksummat (ja tottakai ne parisuhteessa olevat) masensi kerran sinkkua kertomalla siitä tunteesta että "sä kyllä tiedät sitten kun sä tiedät."
Hirveen mystiseltä (ja ennen kaikkea masentavalta) se kuulosti, mutta täytyy myöntää että se on ihan totta.
Musta on tullut vaimomatskua.

P.s Blogin jatko on hiukan vielä auki. Tosin mulla olisi kyllä vielä paljon asiaa.
P.p.s Se tyyppi jota tapailin (tai jotain) eksyi deitille mun ystävän kanssa. Innntrestiing....