tiistai 24. kesäkuuta 2014

Elämäni kauniit ja rohkeat

Tässä se nyt on. Jälleen uusi sinkkublogi.
Mä olen tosi huono aloittamaan kirjoittamista, tai ainakaan niin että teksti olisi jotenkin järkevä. Mutta jostain se on pakko lähteä liikenteeseen.
Olen heilunut nyt abauttiarallaa 1,5 vuotta sinkkuna ja nähnyt sinä aikana jos jonkinmoista miespuolista toheloa, potentiaalia, kusipäätä, p****haukkaa ja sydäntensärkijää.
Olen ihastunut, pettynyt, nauranut, itkenyt, nauttinut... you name it. Mutta ennen kaikkea viime aikoina olen alkanut pikkuhiljaa kyllästymään sinkkuiluun ja kaikkeen siihen kivaan ja kamalaan mitä tuo lomakkeiden kirosana tuo mukanaan.
Toisinaan (heikkoina hetkinä) on jopa ollut havaittavissa jos jonkinmoista kriisiä sinkkuudesta, minkä varmasti joka ikinen läheinen ystäväni on joutunut huomaamaan. Onneksi omaan myös mielettömän hyvän huonon huumorintajun joten en ota itseäni kovin vakavasti. Eikä ota ystävänikään.

Miehistä, parisuhteesta (ja sen puutteesta) sekä deittailusta minulla sen sijaan on paljon sanottavaa.
Yleisesti ottaen tuntuu että löydän aina itseni keskeltä jotain tosi kummallista mieskuviota, jossa pahimmatkin saippuasarjat jäisi kakkoseksi (No okei, ei ehkä Kauniit ja Rohkeat).

Tällä hetkellä tilanne on se, että tapailen (tai jotain) yhtä tyyppiä jonka bongasin Tinderistä. Näen satunnaisesti myös erästä entistä "heilaa" ja käyn treffeillä jos nyt joku mielenkiintoinen sattuu tulemaan eteen. Yksi eksä lämmittelee jo kolmatta kertaa (ei tule tapahtumaan) ja olen iskenyt silmäni erään tavaratalon myyjään. Tätä jälkimmäistä aion pyytää kahville heti kun tilaisuus tulee.

P.S Ei ollut heilaa helluntaina eikä myöskään juhannuksena (Varsinaisesti) mutta myönnyin humalapäissäni treffeille erään puolitutun kanssa. Se herra ei nyt oikein innosta mutta kai se on mentävä kun kerran olen lupautunut. Arght.

Mr. Oikea, etkö voisi jo pelastaa minut tästä deittiviidakosta..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti