Tätä leffaahan ei voi katsoa kun tietyssä mielentilassa (mielenviassa) ja mielellään (ehdottomasti) yksin sillä jotenkin maagisesti alan joka kerta hapuamaan tyynyä kainalooni samalla kun silmät alkaa vetistää ja räkä roikkuu poskella. Tällä kertaa ehdin katsoa melkein kahdeksan minuuttia ennen kuin hanat aukesi. Ei varmaan tarvitse enempää selitellä miksi katson sitä vain ja ainoastaan ollessani yksin.
Samalla kuitenkin tajusin että mä tahtoisin juuri sellaisen miehen, mitä Gerard Butler on kyseisessä leffassa. Enkä nyt tarkoita irkkumiestä. Vaan sellaisen hyvällä tavalla sekopäisen mutta rakastavan ja turvallisen. Ja komean.
Taannoin vanha tuttavani päätti yrittää parittaa minua jollekin ystävälleen. Ajatuksena tosi kiva, mutta se kiusallinen tilanne kun toteutus kusee.. Tyyppi oli hirveän mukava, kaikki asiat päällisin puolin kunnossa, huomaavainen ja kunnollinen - mutta muuten ei sitten pätkääkään minun tyyppinen. En voinut kuin miettiä mitä tuttuni oikein ajatteli, vai ajatteliko mitään.
Näin myös aamudeittiä. Ideana oli siis keskustella siitä miksi meistä ei tule mitään (Taustoista sen verran että olemme siis käyneet kerran treffeillä) Tässä toinen esimerkki siitä kun ei ajatella. Aamudeitti siis sanoi itse, että on huomannut ettei kiinnostus ole molemminpuolista ja tilanne on muutenkin aika hankala. No kyllä, bingo. Hienoa että ollaan samaa mieltä asiasta.
Meillä oli myös paljon hiljaisia hetkiä sen parin tunnin tapaamisen aikana koska yksinkertaisesti kemiat ei kohtaa senkään vertaa että olisi edes jotain sanottavaa. Siitä huolimatta minä jouduin pyytämään häntä poistumaan. Ja siitäkin huolimatta se yrittää vielä pussata lähtiessään.
 |
| Kun miehet ei ajattele |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti