Vitsikkäinä ihmisinä ystävät ja sukulaiset ovatkin yrittäneet aina ajoittain parhaansa mukaan täyttää lahjatoivettani, milloin postikortin, milloin puhallettavan version (kyllä vain.. En tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut) muodossa.
Poikkeusta ei tehnyt myöskään tämänvuotinen syntymäpäivä. Siis sen osalta etten vielä(kään) saanut toivomaani.
Kuten aiemmin totesin, minua pidetään melkoisen nirsona yksilönä joten kerrotaanpas sitten millaisen miehen mä haluan niin kaikki osaa sitten varautua tulevina synttäreinä ja jouluina!
Eli seuraavaksi esittelen teille virallisen epävirallisen loppuelämäni (meneekö jo liian optimistiseksi) vaatimus -sekä toivelistani. Olkaa hyvä!
Vaatimukset:
Se tunne. Niin. SE tunne. Mikä tunne? No en minä tiedä.
Se mystinen, äärimmäisen harvinainen, lähestulkoon sukupuuttoon kuollut tunne siitä että "matto viedään jalkojen alta". Vieläkö kuvailen tarkemmin?
Siinäpä vaatimukset. Ja jos sitä tunnetta ei tule, en yleensä vaivaudu tapaamaan toistamiseen. Tähänkin on monet sanoneet että mun pitäis antaa mahdollisuus ja eihän sitä tiedä jos se tunne "herääkin" jossain vaiheessa. No mutta kun mä tunnen itseni ja tiedän että jos sellaista orastavaa tunnetta ei ole, sitä ei myöskään tule. Tämän suhteen mulla on vahva intuitio ja pyrin luottamaan vaistoihini.
Sittenpä päästäänkin toivelistaan. Tämä onkin jo eri juttu.
Toivelista:
Rehellinen, avoin, luotettava, urheilullinen, huumorintajuinen, hauska, terveellä tavalla itsevarma, komeakin vielä, spontaani, aktiivinen, huomioiva, rohkea, rento, sosiaalinen, ihana. Ja monta, monta kivaa adjektiivia lisää.
Toivelistaa on siis karsittu isolla kädellä, mutta pointti lienee selvä?
 |
| SE tunne |
P.S Kävin jälleen deitillä uuden tyypin kanssa. Arvatkaa tuliko -sitä- tunnetta?
Joko strutsit osaa lentää?
Niinpä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti