Matkan alussa ajattelin pysyä kovana ja pitää Tinderin tiukasti kiinni koko reissun ajan. Kuitenkin ensimmäisen skumppapullon avattuani mieli kummasti muuttui. Kovin kauaa en kuitenkaan jaksanut ihmisiä selailla sillä siinä olisi varmasti mennyt koko loma. Ja olisihan siinä iskenyt pieni runsaudenpula kun niitä komeita kasvojahan nimittäin riitti. (Päässäni alkoikin samantien soimaan It's raining men (Geri Halliwellin versiona) ja mielessäni ratsastin jo auringonlaskuun oman ritarini kanssa.)
Onnistuin kuitenkin ryhdistäytymään ja sen sijaan että olisin käynyt paikallisilla treffeillä, katselin 24/7 hempeileviä ystäviäni joilla on kyllä keskenään jotain niin erityistä etten edes minä sinkkuna tuntenut kertaakaan itseäni yksinäiseksi vaikka majailinkin heidän nurkissaan kolmantena pyöränä ja kuuntelin jatkuvaa pusujen muiskauttelua. Olen hieman kateellinen.
Toki kävihän mulla mielessä sekin että entäpä jos osa minunkin onnesta olisi jossain toisessa kaupungissa? Tietysti tapani mukaan menin jo hieman asioiden edelle ja hyvin pikaisesti kuvittelin itselleni oman adoniksen ja pikku kaukosuhteen. Kuvitelma tietysti päättyi onnellisesti siihen että mun oma adonis muutti samaan kaupunkiin ja sitten happily ever after.
Kuitenkin todellisuus muistutti mua kaukosuhteen toimivuudesta kun lemppari-eksäni laittoi viestiä ja kyseli kuulumisia. Hänen kanssaan meillä oli 250km välissä. Homma ei toiminut mutta pidetään edelleenkin tiiviisti yhteyttä. Turvallisen välimatkan päästä.
Toistaiseksi siis pitäydyn oman kaupungin maisemissa ja tyydyn välillä ihailemaan ruohoa aidan tuolla puolen.
 |
| Aidan tuolla puolen |
Kotimatka sujui kivasti flirttaillen viereen istuneen komistuksen kanssa. Mutta why oh why en pyytänyt sitä puhelinnumeroa...!
Photo credit: Marja Ligterink (having a break) / Foter / CC BY-NC
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti