On sanomattakin selvää kuinka hemmetin kallista on asua yksin ja maksaa kaikki yksin, mutta ei se halpaa ole jatkuvasti juosta treffeilläkään.
Mähän olen sellainen etten yksinkertaisesti kehtaa joka hemmetin kerta maksattaa miehellä. Kyllähän se on ihan hieno (ja perinteikäs) tapa että mies maksaa, mutta modernina ja itsenäisenä leidinä en vedä hernettä nenään jos maksan treffeillä itse syömiseni/juomiseni/muut huvit. (Ehkä tämä on myös joku alkukantainen tapa viestittää että minä en ole siipeilijä).
Tästä voimme siis päätellä että Sen Oikean kiikaroiminen Näiden Väärien joukosta käy melko kalliiksi, ainakin tällä deittailutahdilla millä itse olen mennyt kuluvan vuoden aikana.
Tietysti voisihan niitä huonompiakin sijoituskohteita olla.
Aikoinaan eräällä tuttavapariskunnalla oli "häärahasto", jonne he yhdessä keräsivät jokaisen kolikon mikä vastaan tuli. Ideana oli että kun purkki on täynnä, heillä on pesämuna tulevia häitä varten ja voidaankin alkaa väsäämään kutsuja. Söpöä.
Ehkäpä minä puolestani perustan oman pienen treffirahastoni, jonne sitten työnnän aina kaikki pikkuhilut joilla pääsen taas seuraaville treffeille.
 |
| Treffirahasto |
P.s
Käännetyistä kivistä puheenollen. Mun selkäranka taipui jälleen ja treffattiin taas sen tyypin kanssa jota tapailin (tai jotain). Oli tosi mukava ilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti