Dear Tinder

Tinder. Tuo nykypäivän baarin korvike. Se viinaton lihatiski.
Mä myönnän että olen melko ahkera Tinderin käyttäjä, ainakin toistaiseksi. Minulle se on puolikieliposkella-huvia mutta koska mä en ole ihan niin epätoivoinen että etsisin itselleni lelua Tinderistä, olen katsellut tarjontaa ihan avoimin mielin.
Mä olen treffannut muutamia (pikaisen laskutoimituksen mukaan 5) kyseisen sovelluksen kautta ja heistä kahta (2) olen niin sanotusti tapaillut (tai jotain). Tosin heistä toinen, eli se tyyppi jota tapailin (tai jotain) särki minun sydämen ja nyt minun pitäisi sitten puolestani särkeä sen toisen sydän. Ei ole muuten yhtään sen helpompi nakki kuin omankaan pumpun rikkoutuminen.
En vaan voi sille mitään etten tunne tätä ihmistä kohtaan mitään sellaista mikä saisi minut edes harkitsemaan parisuhdetta. Ikävä kyllä tunne ei ole molemminpuolinen.

Olen myös tässä välissä ehtinyt Tinderöimään sen verran että olen saanut kolme treffipyyntöä. Yksi heistä vaikuttaa kyllä todella lupaavalta. Saa nähdä miten käy. Mutta hiphei! Olen siis menossa treffeille! Kaksille treffeille! (Tämä kolmas on ehkä vielä hieman keskenkasvuinen mun makuun..)
Mutta silti.... vihdoinkin jotain kivaa sutinaa!!

Treffit! Sutinaa!

Mä oon tässä Tinder-historiani aikana törmännyt jos jonkinmoiseen kulkijaan ja lukenut vaikka minkälaisia tekstejä sieltä. Mun onneksi olen kuitenkin matchannut enimmäkseen niiden suht asiallisten tyyppien kanssa. Tosin on joukkoon mahtunut pari vonkaajaakin. Yksi kysyi ensitöikseen olisinko hänen syntymäpäivälahjansa (No helvetti. Hyppäänkö samantien kakusta kirsikat nänneissä?) ja toinen ehdotti että voisi hetimiten tulla kyläilemään. No ei voisi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkään ulkonäköön perustuva sovellus joten tokihan siellä on niin kamalan helppoa olla pinnallinen. Itsekin huomaan heittäväni vasemmalle hyvin nopeasti mitä ihmeellisemmistä syistä. Rumat hiukset. Liian akateemisen näköinen. Vääränlaiset vaatteet. Suttuinen kuva. Liikaa matkakuvia. Koira. Kissa. Kilpikonna. Lapsi.
Niin, näistä lapsista. En ensinnäkään ymmärrä miksi pitää laittaa mussukan kuva Tinderiin? Eikö voisi vain kertoa että tämmönen kuuluu sitten pakettiin.
Mä olen muuten yrittänyt totuttautua siihen ajatukseen että mun ikäisellä tai vanhemmalla saattaa hyvinkin olla jo jälkikasvua valmiina, mikä siis tarkoittaa sitä että saatan päätyä yhteen sellaisen isi-tyypin kanssa. (Note: en ole mitenkään ikärasisti mutta lähtökohtaisesti en siis etsi itseäni nuorempaa seuraa ennen kun täytän 50)
Tämä ajatus vaatii vielä vähän aika paljon totuttelua mutta yritän kovasti vakuuttaa itseni siitä että isitkin on ihan ok ja mä kyllä pystyisin olemaan äitipuoli isin uusi tyttöystävä jos sellainen tilanne tulisi.
Joo. Kyllä. Kyllä mä pystyisin siihen. Pystyisinhän?