Alan myös kallistua siihen ajatukseen että minusta on tullut todella nirso. No ei sentään. Ehkä vähän vaativa. Köh köh.
Mutta tiedän etten voisi olla sellaisessa suhteessa jossa kaikki muu on kunnossa paitsi se pikkujuttu että suuria tunteita ei ole. Mielummin olen yksin kun huijaan itseäni sekä sitä toista osapuolta.
Joten.. täytyykö mun siis alkaa valmistautumaan elämään vanhana piikana? Vai täytyykö minun yrittää kovemmin?
Tein eräs kaunis päivä treffilistaa viimeisimmän sinkkujaksoni ajalta. Virhe. Listaan kertyi nimiä ihan kiitettävä määrä ja aloin miettimään että mitä minä oikeastaan edes etsin? Metsästän jotain sellaista mistä minulla ei ole minkäänlaista käsitystä; Rakkautta. Voi helvetti sanon minä.
Tämähän on ihan hakuammuntaa. Kokeillaan nyt vähän kaikkea ja sitten toivotaan että jokin suuri ja mystinen kolahtaisi. Ja että se kolahtaisi vielä molemminpuolisesti.
Viisaammat sanoo että kyllä sen sitten tietää kun se tulee vastaan ja heti perään tulee selitys siitä miltä sen pitäisi tuntua. Ja lopulta kuitenkin se lause "En mä oikein osaa selittää miltä se tuntuu. Kyllä sä sitten tiedät."
Note to self: Älä koskaan ikinä kysy neuvoja parisuhteessa olevalta ihmiseltä.
![]() |
| "Sä tiedät kyllä kun se tulee vastaan" |
Se tyyppi jota tapailin (tai jotain) on nyt IHAN OIKEASTI historiaa. Ei olla pidetty mitään yhteyttä eikä minulla ole minkäänlaista mielenkiintoa sitä kohtaan. Rautainen selkäranka sai juuri uudet pultit.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti