Blogia aiemmin seurailleet varmasti tietävät että sitä on viimeisen vuoden aikana onnistunut taivuttamaan vain ja ainoastaan yksi ihminen ja se on Se tyyppi jota tapailin (tai jotain).
Puoleen vuoteenhan tässä ei ole pidetty oikein mitään yhteyttä kunnes nyt se sitten laittoi viestiä ja ehdotti josko tehtäisiin jotain yhdessä.
Sitten se ehdotti, josko tehtäisiin jotain yhdessä seuraavana päivänä. Kieltäydyin jälleen.
Kerroin, että mulla on jo menoa, vaikka todellisuudessahan makasin sohvan pohjalla villasukat jalassa katsomassa Frendejä maratoonina, eikä minulla ollut sen parempaa menoa seuraavallekaan päivälle.
Sen sijaan ehdotin itselleni sopivampaa ajankohtaa eli "joskus lähipäivinä".
Tällä tavoin saan itselleni vähän lisäaikaa plus sen naisille niin tärkeen fiiliksen että mä olen tilanteen Herra. Rouva. Neiti. No kuitenkin, niskan päällä.
Siitäkin huolimatta että eihän mulla enää sellaisia tunteita sitä kohtaan ole, se tyyppi kuitenkin särki vähän mun sydäntä joten tottakai mä olen vähän varuillani. Mä nimittäin ihan aidosti oikeasti tykkäsin siitä.
Ja nimenomaan siksi mä haluan rauhassa vähän tunnustella että mikäs tää juttu nyt on.
Meanwhile....
Se vanha heila tarjosi taas ystävänä kainalopaikkaa ja voihan se olla että joku yksinäinen ilta käperryn siihen kainaloon katsomaan jotain tyhmää hömppää. Koska miksi ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti