..And the winner is...

Mikä ihme ja kumma siinä on, että juuri silloin kun tapailet kivaa tyyppiä eikä tarvitsisi sitä vientiä sen enempää olla, niin ihan varmasti jokainen eksä/hoito/kaverinkaveri/jokutyyppi laittaa viestiä ja kyselee deitille. Ja sitten taas kun ei ole ketään kivaa tyyppiä näköpiirissä, niin ei todellakaan ole ketään. Yhtään missään. Puhelin ei pirise ja saat tasan varmasti katsoa nyyhkyleffaa ihan yksin tyynyä halaten. Tai koiraa.
Näin myös minulle on käynyt. Se vanha ihastus laitteli viestiä muutama viikko takaperin ehdotellen josko nähtäisi. Eräs puolituttu olisi halunnut treffata. Kainalopaikka on tarjonnut kainaloa sekä törmäsinpä baarissa Siihen tyyppiin jota tapailin (tai jotain) ja eipä aikaakaan kun sekin pisti viestiä perään. Kovia kokenut selkärankani ei kuitenkaan taipunut mihinkään suuntaan. Vaikka kyllähän se tyyppi näytti edelleen niin hemmetin komealle. Perhana.

Kuitenkin vuoden innokkain deittipyrkyri-palkinto menee ehdottomasti sille tyypille jota ystäväni vuosi sitten yritti minulle parittaa. Tämä tyyppi on aikalailla siitä lähtien (!) yrittänyt saada minua enemmän tai vähemmän aktiivisesti deitille. Nyttemmin siis hyvinkin aktiivisesti.
Nimittäin viestiä pukkaa about kerran-pari viikossa ehdottaen treffiajankohtaa. Melkein tekisi mieli jo suostua ihan vain kohteliaisuudesta, sen verran innokas tapaus tämä on. Mutta eihän se ole oikein antaa ymmärtää joten tyydyn vain vastailemaan ystävällisesti "ei".

Ja mitä tämän hetkiseen tapailuun tulee niin voihan kauniit ja rohkeat. Ei tietenkään asiat voi helposti ja normaalisti mennä kun kyse on minun mieskuvioista. En sentään ole herännyt kuolleista kymmentä kertaa ja tapaillut sekä isää, veljeä, ukkia ja serkkua mutta ei tämäkään treffailu ihan mutkatonta ole. Pientä empimistä ilmassa.

Mutta jotain kivaakin: Häät tiedossa!
P.s Morsian lupasi että saan avecillisen kutsun.