1499 muuta

Viime lauantaina olikin melkoisen vauhdikas baarireissu. Seuranani ollut, suvun toinen ainoa sinkku jakoi vinkkejä miesten iskemiseen ja pakko myöntää että vientiä olisi kyllä riittänyt. Jos vain olisin jonkun kelpuuttanut. Mä en vaan oikein innostu mistään yhden illan sotkuista eikä oikein kukaan säväyttänyt sen ihmeemmin. Ei, en ole kranttu (no terveellä tavalla olen) mutta luotan vaistooni.

Ongelma saattoi olla myös siinä että samaan baariin sattui myös se tyyppi jota oon tapaillut (tai jotain).
Meidän tapailu (tai jotain) on mennyt aika sekavaksi; tyyppi kyllä väittää edelleen olevansa ihastunut mutta on kiireinen ja mutta kun pelottaa ja mutta mutta mutta mutta. Olkoonsa sitten.. Liian monta muttaa minun kärsivällisyydelle.

Onneksi rakas seuraneitini muistutti minua siitä että kyseiseen baariinhan mahtuu 1500 (No itseasiassa 1000) henkilöä joten "Se on vain yksi muiden joukossa. Täällä on 1499 muutakin. Käy kiinni."
Ja niinhän minä sitten tein. Pidin silmät auki, flirttaisin ja minulla oli kiva ilta. Tosin, törmäsin entiseen luokkakaveriin (melkoinen pelimies) joka heti ensitöikseen kysyi joko olen naimisissa. Hetki siinä vaihdeltiin kuulumisia ja naureskeltiin miten muut on jo rengastettuja ja perheellisiä kunnes hän puristi minua perseestä ja postui paikalta. Miehet.

Törmäsin myös jälleen kerran lämmittelevään eksään jota kylläkin onnistuin taas välttelemään ansioituneesti. Se on kyllä viestitellyt melkein joka päivä sen jälkeen, pyysi jopa kuskiksi reissullensa ja kun kieltäydyin, hän ilmoitti että olisi joka tapauksessa ajanut itse. Ööh?
Aamudeittikin oli baarissa ja taisi suuttua mulle kun en kovin innokkaasti vastaillut sen viesteihin ja parhaani mukaan väistelin koko tyyppiä koko illan. Ei ole herrasta kuulunut enää.

(Sivuhuomautuksena täytyy ihmetellä miten joka ikinen kerta törmäänkin kaikkiin entisiin heiloihin/hoitoihin/deitteihin kun olen liikenteessä. Eikä tämä ole mikään pieni kaupunki.)

Seuraavan päivän sukujuhlat sujui melko kivuttomasti. Kirkossa ei ollut kovin montaa silmäniloa komeaa kanttoria lukuunottamatta, (sen sijaan bongasin kyllä yhden tyypin jota pussailin joskus teininä) joten käytin ajan hyväkseni ja selailin Tinderiä ja juorusin siskoni kanssa.
Itse juhlissa pidin matalaa profiilia ja keskityin herkkujen syömiseen. 

Kuvittelin jo selvinneeni suuremmista kyselyistä kunnes kuulin sen jälleen; "jokos sinä olet naimisissa?".

Vastauksena vilautin vasemmasta kädestäni kaikkia viittä sormea, joissa yhdessäkään ei kimaltele sormus ja hymyilin kiusaantuneesti. 

Mieli kyllä teki näyttää vain yhtä sormea.

Enkä puhu nyt peukusta enkä nimettömästä.