Se tyyppi jota olen tapaillut (tai jotain)

Okei. Tinder-tapaus numero yksi. Eli se tyyppi, jota oon tapaillut (tai jotain) epäsäännöllisen säännöllisesti muutaman kuukauden (tai jotain sinne päin) pyysi jälleen leffaan ja vaikka mä juuri edellisenä päivänä vannotin itselleni (ja kaverilleni) että mä olen niin ohi tästä tyypistä ja arvostan itseäni enemmän ja ansaitsen parempaa ja ja.. no mä suostuin lähtemään leffaan.
Menin paikalle viilipyttynä, viimeisen päälle huoliteltuna ja käyttäydyin sivistyneesti. Aplodit sille!

Itseasiassa minulla oli kivat treffit. Jos ne nyt treffit oli. Rento meno eikä mitään sen ihmeempää stressiä.
Mä pidin itseni viilipyttynä loppuun asti enkä edes pyytänyt leffan jälkeen mun luo, eli mitään ei tapahtunut. Ei sitten mitään. Ei edes suudeltu. Ja sitä ei lasketa jos vähän pitää kädestä kiinni leffassa. Ihan kun olis oltu ekoilla treffeillä. Yläaste-tasolla.
Toisaalta se oli ihan kivaa.

Ainoa huono puoli että todellisuudessahan mä olen edelleen ihastunut tähän tyyppiin. Vaikka mä kuinka jankutan itselleni (ja muille) että sen tekemiset ei liikuta minua ja mä olen tätä ylempänä niin ei.. Jos se tulisi sanomaan mulle että haluaa katsoo mitä tästä tulisi niin lopettaisin samantien muiden deittailun.
Mulla on vaan sen verran itsekunnioitusta etten mene jatkuvaan kyselemään näistä asioista. Minun mielestä aikuisen ihmisen pitää kyllä osata ihan itse sanoa suoraan onko tunteita vaiko ei. Ja onhan se sanonutkin että on tunteita mutta mun vaisto ei nyt ihan ole samalla linjalla.. En ihan oikeasti tiedä puhuuko se totta vai säätääkö se monen kanssa yhtäaikaa. Toisaalta mä teen itse ihan samaa (tavallaan) mutta en nyt vaan ymmärrä yhtään missä mennään. Ehkä pitäisi olla miettimättä sen kummemmin ja jatkaa samaan malliin. Kyllähän se selviää ennemmin tai myöhemmin.
Hitto, mä taidan ihan oikeasti tykätä tästä tyypistä.

En tajua.